Titaanilevyjen lämpökalibroinnin välttämättömät olosuhteet

Jotta lämpökalibrointi onnistuisi, on valittava oikea kuumennuslämpötila, pitoaika ja muovauspaine. Osaan kohdistuva paine lämpökalibroinnin aikana voi olla niin suuri kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että osa puristuu muottiin. Suurilla paineilla ei ole juurikaan vaikutusta tykin muotoon, mutta niillä voi olla vaikutusta muotin ja pöydän muotoon. Siksi lämpökorjauksen päärooli on lämpötila ja aika, joissa lämpötila on määräävä tekijä. Takaisinjousituksen poistamiseksi tyydyttävästi se voidaan suorittaa vain tietyssä lämpötilassa. Niin sanottu lämpöspesifikaatio määrää pääasiassa muovauslämpötilan ja -ajan. Yhteenvetona voidaan todeta, että tietyn titaanilevyn muovauksen asianmukaisen lämpömäärityksen on varmistettava, että osat on valettu täyttämään seuraavat perusvaatimukset:

1, osat sopivat hyvin, periaatteessa ei manuaalista leikkausta. Muoto, koko, pinnan laatu titaanilevyn osien tarkastusvaatimusten mukaisesti;

2, perus vakauden mekaaniset ominaisuudet materiaalin, huoneen lämpötila ja työlämpötila tärkeimmät suorituskyvyn indikaattorit vaatimusten mukaisesti;

3, sisäisen jäännösjännityksen osat on periaatteessa poistettu;

4, materiaalin keskimääräinen vetypitoisuus lämpökalibroinnin jälkeen ei ylitä sallittua arvoa 150p. s. metriä;

5, oksidikalvon ja kaasusulkukerroksen kokonaispaksuus ei saa ylittää puolta levyn paksuuden sallitusta negatiivisesta poikkeamasta;

6, materiaalin metallografinen organisaatio ilman muutoksia, vilja ilman ilmeistä kasvua ja ylikuumenemista;

7, sillä edellytyksellä, että edellä mainitut vaatimukset täyttyvät, lämpötilan tulee olla mahdollisimman lyhyt ja paineen mahdollisimman alhainen, jotta osia voidaan puristaa.

Kalibrointitestimme suoritettiin kotimaisella RX{{0}}-koneella. Materiaalit olivat TA2 ja TC1 paksuudella 0,5, 0,8 ja 1,0 mm. Muotin tai työalueen lämpötilan ilmaisemiseen käytetään lämpöparia, jota voidaan säätää ±10 asteen tarkkuudella. Aikaa ohjataan aikareleellä siitä hetkestä, kun näyte asetetaan muottiin, kiinnitetään tai sijoitetaan studioon, kunnes se poistetaan.

Muovaustarkkuuden ongelma tulee nyt esiin. Muotoilutarkkuus on osien leimaamisen ja muotoilun perusvaatimus, ja se on sopivien lämpötila- ja aikamäärittelyjen pääindikaattori. Muotoilutarkkuuden määritysmenetelmänä on mitata tarttumattomuusaste eli jäännösjouston määrä sen jälkeen, kun kappale on jäähtynyt huoneenlämpötilaan. Otetaan esimerkkinä kaareva leveä levy taivutettu osa. Se voi edustaa luokkaa osia, joilla on tarkka kaarevuus ja tarkka muoto lentokoneessa. Tällaisten osien suhteellinen taivutussäde on suuri (esim. suhteellinen taivutussäde ennen takajousta R/t=200). Jos kimmokerroin E=10500 kg/mm ​​2 ; myötörajaksi 0.2, TA2:ksi otetaan 40,5 kg/mm2 ja TC1:ksi 60,5 kg/mm2.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sillä edellytyksellä, että periaatteessa säilytetään muovaustarkkuus, titaanilevyjen lämpökalibroinnin spesifikaatio voidaan määrittää alustavasti.